Pettymys on usein siunaus valepuvussa

Oletko saanut todistaa elämässäsi sitä ihmettä, kun et saakaan sitä, mitä haluat, vaan jotain paljon parempaa? Olet halunnut jonkin asian tapahtuvan tiettyyn aikaan ja se tapahtuukin vasta kuukausia tai vuosia myöhemmin, jolloin tunnet, että aika onkin täysin oikea? Jouduit luopumaan ihmissuhteesta, työstä tai asunnosta, josta olisit halunnut pitää kiinni, mutta sillä tavalla tulikin tilaa sopivammalle ja paremmalle? 

Rakkauteen, nautintoon ja ihmissuhteisiin liittyvien unelmien toteutuminen ei ole suoraviivainen prosessi vaan se sisältää monia eritasoisia oppimisen spiraaleja, joihin meille ei ole juurikaan kontrollia. Tästä mieli menee usein paniikkiin ja vaivumme epäuskoon. Feminiini viisaus on kuitenkin sydämen viisautta: antautumista ja luottamista siihen, että lopulta asiat tapahtuvat juuri kuten niiden kuuluukin. Mielemme haluaa kaikenlaista, mutta tietääkö mielemme muka sydäntämme ja Universumia paremmin, mikä meille on parhaaksi ja milloin olemme valmiita ottamaan vastaan?

Olen monta kertaa miettinyt, että jokainen egoni tappio on lopulta ollut minulle henkinen voitto. Pettymykset ovat aina jälkeenpäin paljastuneet siunauksiksi valepuvuissa, jos olen osannut katsoa niitä korkeammasta perspektiivistä. 

Mitä pettymykset sitten voivat antaa? Oman kokemukseni mukaan silloin saan oppeja ja taitoja, jotka ovat välttämättömiä matkalleni, jotta myöhemmin suuremmat siunaukset voivat tulla todeksi elämässäni. Jos minut hylätään, hylkäänkö itseni myös? Jos minulle sanotaan, että olen liikaa tai liian vähän, uskonko sen? Jokainen pettymys rakkaudessa, kaikki ghostaamiset ja konfliktit ovat opettaneet minulle äärimmäisen arvokkaita asioita itsestäni ja toisista. Oppeja, joita tarvitsen, jotta voin elää rakkauden ja nautinnon täyteistä elämää itseni ja minulle oikeiden ihmisten kanssa. 

Pari vuotta sitten, kun olin opiskellut puoli vuotta Sex,Love&Relationship coach-ohjelmassa ja manifestoinut sielunkumppania itselleni, päätin, että kesällä hän tulee elämääni. Tapasinkin erään miehen, johon takerruin välittömästi, koska keskinäisen vetovoimamme ja (itse keksimäni) ajoituksen perusteella, hän sopi minulle täydellisesti. Jos olisin rehellisesti katsonut tilannetta enkä omia toiveitani, olisin nähnyt heti kaikki varoitusmerkit ja todennut että hän ei ole minua varten. 

Tuon lyhyen suhteen lopputulos oli, että päätin aloittaa traumaterapian. En siksi, että välillämme olisi tapahtunut mitään erityisen traumaattista vaan siksi, että tämä mies aktivoi sisälläni valmiina olevat kiintymyssuhdemallit. Minulle oli yhtäkkiä aivan tuskallisen selkeää, että ennen unelmieni parisuhdetta, minun on parannettava sisäisiä haavojani. 

En toki tarkoita, että kaikkien haavojen ja traumojen täytyy olla käsitelty ja parantunut ennen kuin voi olla rakkaudellisessa suhteessa. Ihmissuhteiden tarkoitus on aina nostaa esiin täyttymättömiä tarpeitamme ja toiveitamme, jotta meillä on mahdollisuus kehittyä rakkaudessa itseämme ja toisia kohtaan. Tietoisessa suhteessa ongelmat kohdataan ja käsitellään yhdessä. Kuitenkin, jos ihmisuhteeseen lähtee sillä odotuksella, että tuo toinen jotenkin maagisesti parantaa sisäisen lapseni haavat, joita en ole itse hoivannut ja hoitanut, pudotus todellisuuteen tulee olemaan raju. 

Elämäni ajoitukset eivät todellakaan ole menneet niinkuin halusin tai suunnittelin. Ja mikä lahja se lopulta onkaan ollut! Terapian, valmennuksen, sisäisen työskentelyni ja monien muiden vaiheiden (joista ehkä myöhemmin jaan) jälkeen, voin nyt sanoa, että vihdoin tiedän, mitä aito, puhdas rakkaus on. Ja voin kertoa, että se on sata kertaa kauniimpaa ja parempaa kuin silloin osasin kuvitellakaan!

Ah näitä feminiinin polun twistejä! Yksi on varmaa: aina löytyy uusi taso, jossa voi antautua luottamaan. Välillä saattaa näyttää, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan, mutta se suunta saattaakin myöhemmin paljastua juuri oikeaksi. Älä siis missään tapauksessa menetä toivoasi vaan luota aina rakkauden voimaan ja korkeampaan ajoitukseen!